– EU:lla on tärkeä tehtävä kansainvälisten kehitystavoitteiden saavuttamisessa ja odotukset ovat korkealla. Olemme menossa oikeaan suuntaan merkittävän panoksen aikaansaamiseksi.

– Meillä on hyvä perusta, jolle rakentaa, sekä neuvoston ja komission antaman yhteisen kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan julkilausuman pohjalta että uudistusten kautta. Suhtaudumme myönteisesti komission toteuttamiin toimiin sekä tapahtuneeseen edistykseen.

– Jotakin on kuitenkin vielä tehtävä: on tarpeen keskittyä tulosten saavuttamiseen, ja toiminnan vaikutus köyhyyden vähentymiseen on voitava osoittaa. Tulossuuntautumiseen keskittyminen on aivan välttämätöntä, pitäen aina mielessä myös kansainväliset kehitystavoitteet. Sitoumusten ja avustusten välisen eron on pienennyttävä.

– Yhtenäinen toiminta on tärkeää kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

– Läsnäoloa kentällä on jatkettava tarmokkaasti käyttäen aina tilanteen mukaista inhimillisten voimavarojen kapasiteettia ja päätösvaltaa.

– Kumppanuuteen ja kansallisiin suunnitelmiin, kuten köyhyyden vähentämiseen tähtääviin strategia-asiakirjoihin (Poverty Reduction Strategy Papers, PRSP), sekä alakohtaisiin ohjelmiin perustuvaa yhteistyötä ja koordinointia EU:n ja muiden rahoittajien kanssa on jatkettava.

– Varoja jaettaessa köyhyyden vähentämiselle olisi annettava etusija.

– Näkyvyys saavutetaan parhaiten hyvien tulosten osoittamisella. On tarpeen parantaa EU:n uskottavuutta, joka suuressa määrin muodostuu laadusta ja tehokkuudesta.

– Vuosikertomuksen indikaattorien tulisi: arvioida EY:n avun vaikutus kansainvälisten kehitystavoitteiden saavuttamiseen ja yleistavoitteena olevaan köyhyyden vähentämiseen,

– osoittaa, missä kohdin EY:n kehitysapu on parantunut laadullisesti tai tehokkuuden osalta, mukaan lukien horisontaalisten aiheiden integrointi sekä yhtenäisyyteen liittyvät näkökohdat,

– osoittaa sitoumusten ja avustusten välisen eron kaventuminen tuloksiin perustuvassa lähestymistavassa, ja

– kertoa edistymisestä köyhyyden vähentämisessä varojen jaon avulla."

1. suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen, jossa keskitytään maakohtaisessa ohjelmasuunnittelussa sekä hankkeiden valmistelussa ja ennakkoarvioinnissa sovellettujen komission järjestelmien ja menettelyjen asianmukaisuuteen ja vaikuttavuuteen sekä siihen, että tuen hallinnoinnista vastaavat lähetystöt,

2. panee merkille ja hyväksyy kertomuksessa olevat päätelmät ja suositukset, mukaan lukien sen, että saavutetusta edistymisestä huolimatta on vielä parantamisen varaa ja että olisi keskityttävä tuen laatuun,

3. panee merkille, että mitkään kertomuksessa esille tuoduista kysymyksistä eivät ole uusia, ja viittaa toukokuussa 1999 antamiinsa päätelmiin EY:n tuen kokonaisarvioinnista.

4 suhtautuu myönteisesti komission vastaavasti toteuttamiin tai suunnittelemiin toimiin - erityisesti ulkoisen tuen hallinnoinnin uudistukseen. Kyseisiä toimia ovat muun muassa:

5. kehottaa komissiota jatkamaan uudistuksia painokkaasti, mutta hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen kannan, jonka mukaan niillä voidaan parantaa avun perille viemistä vain, jos lisäksi muutetaan komission hallinnointikulttuuria aiempaa joustavammaksi ja tuloskeskeisemmäksi,

6. viittaa marraskuussa 2000 annettuihin neuvoston päätelmiin maakohtaisten toimintasuunnitelmien yleisistä puitteista ja tammikuussa 2001 annettuihin neuvoston päätelmiin suuntaviivoista yhteisön ja jäsenvaltioiden toiminnallisen yhteistyön tehostamiseksi ulkoisen tuen alalla pitäen niitä hyödyllisinä tilintarkastustuomioistuimen esittämien ongelmien käsittelemisessä, ja korostaa tarvetta vahvistaa suunnittelua, ohjelmasuunnittelua sekä kumppanimaiden, jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien kuulemista,

7. pyytää komissiota

8. kehottaa komissiota keskittymään erityisesti Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan yhteisen julkilausuman käytäntöön soveltamiseen ja täytäntöönpanoon, muuttamaan tilintarkastustuomioistuimen tekemät suositukset konkreettisiksi toimiksi sekä tarkastelemaan kyseisiä suosituksia EY:n kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanoa koskevassa toimintaohjelmassa,

9. aikoo seurata komission edistymistä EY:n kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisessa ja pyytää komissiota antamaan kehitysyhteistyötä koskevassa vuosikertomuksessaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille tietoja toteutetuista toimenpiteistä."

1. vuodesta 2001 alkaen joka vuosi syyskuuhun mennessä yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan vuosikertomuksen.( 1) Tämän tuoreimmat käytettävissä olevat tiedot sisältävän kertomuksen olisi katettava seuraavat seikat:

– kaikki periaatejulistuksen sisältämät näkökohdat eli kaikki kehitysmaat ja virallinen kehitysapu

– tiedot yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan ja kehitysavun tuloksista ja saavutuksista

– raportointivelvollisuudet ja yhteenveto edistymisestä köyhyyden vähentämisessä

– tiedot edistymisestä avun keskittämisessä kuudelle painopistealalle

tiedot edistymisestä sellaisten horisontaalisten näkökohtien huomioon ottamisessa kuin sukupuolten tasa-arvo, ihmisoikeudet, ympäristöulottuvuus ja konfliktinesto

2. neuvostolle vuosittain huhtikuuhun mennessä esitettävän toimintasuunnitelman EY:n kehitysyhteistyöpolitiikasta. Tässä toimintasuunnitelmassa olisi:

1.2 Neuvosto pitää hyvin tärkeänä vuonna 1992 pidettyä Rion huippukokousta, jossa kehitys- ja teollisuusmaat hyväksyivät Agenda 21:n, sekä sen seurantakokousta viisi vuotta myöhemmin, jolloin kaikkia maita kehotettiin laatimaan kansalliset kestävän kehityksen strategiansa (NSSD) vuoteen 2002 mennessä. Neuvosto ymmärtää, että EU:n valmistautuminen vuonna 2002 pidettävää kestävän kehityksen huippukokousta varten liittyy synergisesti yhteisön strategiaan ympäristönäkökohtien yhdentämiseksi EY:n kehitysyhteistyöhön. Se korostaa myös, että on tärkeää ratifioida ja alkaa noudattaa mahdollisimman pian ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen Kioton pöytäkirjaa vuodelta 1997.

1.3 Kehitys on kestävää silloin, kun se on taloudellisesti tehokasta, poliittisesti demokraattista ja moniarvoista, yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista ja ympäristöystävällistä. Neuvosto painottaa, että on tärkeää yhdentää ympäristökysymykset kaikkeen yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen taloudellisessa ja kehitysyhteistyössä EY:n perustamissopimuksen mukaisesti (erityisesti 2, 3, 6, 177 ja 178 artikla).

1.4 Neuvosto on näin ollen erittäin tyytyväinen komission valmisteluasiakirjaan ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä EY:n taloudelliseen ja kehitysyhteistyöhön. Neuvosto on erityisen tyytyväinen operatiivisiin puitteisiin ja aikatauluun konkreettisten toimien toteuttamiselle.

3.14 Läpäisyperiaatteen huomioon ottamiseksi strategista ympäristöarviointia (SYA) olisi sovellettava systemaattisesti erityisesti rakenneohjelmia ja alakohtaisia ohjelmia laadittaessa ja tärkeimpiin uusiin infrastruktuureihin. Niin ikään ympäristövaikutusten arviointia (YVA) olisi sovellettava systemaattisesti hankevaiheessa. Olisi tuettava kumppanivaltioiden valmiuksia toteuttaa tällaisia arviointeja ja toimia niiden tulosten mukaisesti.

3.15 Kauppa voi luoda kestävää kasvua ja kehitystä ja näin ollen auttaa vähentämään köyhyyttä. Kaupan vapautumisen vaikutusta olisi arvioitava etukäteen käyttämällä erityisiä arviointivälineitä, erityisesti kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia, jotta voidaan suunnitella toimenpiteitä ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseksi. Erityisesti voitaisiin harkita tuontitoimenpiteiden vapauttamista mahdollisimman pikaisesti ympäristöä säästävien tuotteiden ja tekniikoiden osalta.

3.16 Olisi selvitettävä alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia käsitellä ympäristökysymyksiä kuten alueellisten ja yli rajojen ulottuvien luonnonvarojen hoitoa, joista esimerkkinä mainittakoon ilmakehä, vesistöalueet, meriympäristö ja biologinen monimuotoisuus.

3.17 EY:n tuki rakenneuudistuksille tarjoaa tilaisuuksia ympäristönhallinnan parantamiselle, ja sitä olisi tehostettava näiden parannusten kautta. Sosiaalipalvelujen yhtäläisten saantimahdollisuuksien parantamisen yhteydessä kestävä vesihuolto ja puhdas vesi edistävät ihmisten terveyttä ja köyhyyden vähentämistä sekä vaikuttavat suotuisasti ympäristöön.

3.18 Neuvosto korostaa, että liikennestrategioiden ja kestävää kehitystä koskevien suunnitelmien on oltava johdonmukaisia keskenään. Kaikissa liikennealan toimissa olisi otettava täysimääräisesti huomioon ympäristönäkökohdat ja toimiin pitäisi kuulua toimenpiteitä paikallisten ja maailmanlaajuisten vaikutusten minimoimiseksi.

3.19 Neuvosto kehottaa komissiota edistämään ympäristökysymysten valtavirtaistamista yhtenäistä maaseutukehitystä koskeviin alakohtaisiin ohjelmiin. Ne tarjoavat hyvän tilaisuuden pysäyttää maaseutu- ja kaupunkielinkeinojen tuotantopohjan häviämisen, jonka syitä ovat muun muassa metsien katoaminen, kestämätön veden käyttö, aavikoituminen ja maaperän köyhtyminen. Erityisiin ponnisteluihin olisi ryhdyttävä sellaisten politiikkojen kehittämiseksi, joissa otetaan huomioon naisten asema (myös päätöksenteossa) ja tarpeet.

3.20 Neuvosto korostaa hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion tärkeyttä, mihin kuuluu myös ympäristölainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Neuvosto kehottaa komissiota tukemaan tiedon saattamista sidosryhmien ulottuville sekä sitä, että heille tarjotaan tilaisuuksia osallistua päätöksiin, jotka koskevat ympäristöä. Tässä yhteydessä tiedon ja tuen saattaminen tiedotusvälineiden saataville voi olla keino tietoisuuden lisäämiseksi. Niin ikään ympäristöalan kansalaisjärjestöille annettava tuki voi edistää tietoisuutta kestävän kehityksen kysymyksistä ja niistä käytävää keskustelua. EY:n ohjelmiin täytyy kuulua olennaisena osana toimintaedellytysten kehittämisen tukeminen ja tekninen apu ympäristönhallinnan alalla.

3.21 Neuvosto seuraa edistymistä ympäristönäkökohtien yhdentämisessä EY:n kehitysyhteistyöhön. OECD:n kehitysapukomitean kehittämiä kestävän kehityksen indikaattoreita olisi käytettävä alustavina indikaattoreina EY:n yhteistyöohjelmien ja -politiikan vaikutusten seurannassa. Neuvosto kehottaa komissiota käyttämään maakohtaisissa arvioinneissa ja raportoinnissa kansainvälisesti hyväksyttyjä ympäristöindikaattoreita, esimerkiksi OECD:n kehitysapukomitean kehittämiä, ja tukemaan tulevaisuudessakin kansainvälisiä ponnisteluja kestävän kehityksen indikaattorien kehittämiseksi edelleen.

3.22 Neuvosto kehottaa komissiota myös käyttämään ja kehittämään edelleen sen valmisteluasiakirjassa esitettyjä suorituskriteereitä, jotka koskisivat esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnin Help Desk -palvelun käyttöä, koulutusohjelmia, ympäristönäkökohtien riittävää yhdentämistä maaohjelmiin, strategisen ympäristöarvioinnin ja ympäristövaikutusten arvioinnin viitekehystä, tarkastelua ja seurantaa sekä palautetta hankkeiden arvioinnin tuloksista.

3.23 Tarvitaan yhdenmukaista ympäristökulujen kirjanpitojärjestelmää. Neuvosto kannattaa sitä, että komissio parantaisi tiedon toimittamista ympäristönsuojelun tasosta muun muassa kirjaamisjärjestelmällä, joka kertoo osallistumisesta kansainvälisiin ympäristöalan sopimuksiin.

3.26 Neuvosto kehottaa komissiota tutkimaan edelleen mahdollisuuksia lisätä yhteistyötä jäsenvaltioiden, kansainvälisten toimijoiden ja YK:n kanssa, varsinkin ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevan YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kanssa, jotta voitaisiin vahvistaa monenvälisiä institutionaalisia puitteita ja edistää johdonmukaisuuden lisäämistä kansainvälisten ympäristöalan sopimusten täytäntöönpanossa.

4.1 Neuvosto kehottaa komissiota esittämään vuosittaisessa kertomuksessaan yhteisön kehityspolitiikasta ne toimet, jotka on toteutettu ympäristönäkökohtien yhdentämiseksi kehitysyhteistyöhön erityisten tavoitteiden, päämäärien, indikaattorien ja sen operationaalisten puitteiden avulla. Se tarkistaa tätä strategiaa ympäristön yhdentämisestä EY:n kehitysyhteistyöhön säännöllisesti vuodesta 2004 alkaen.

4.2 Ottaen huomioon, kuinka tärkeää ympäristönäkökohtien yhdentäminen unionin ulkosuhteisiin on, sitä pitäisi käsitellä vuosittaisissa periaatekeskusteluissa, jotta ympäristönäkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon.

4.3 Olisi varmistettava komission yksiköiden kyky huolehtia tehokkaasta ympäristönäkökohtien yhdentämisestä sekä Brysselissä että valtuuskunnissa tarvittavien henkilöstöresurssien kohdistamisen sekä koulutuksen, tietämyksen jakamisen ja palautteen asianmukaisen antamisen avulla. Tätä on ehkä käsiteltävä komission yksiköiden tarkoituksenmukaisimmassa portaassa sen varmistamiseksi, että kaikki monialaiset kysymykset voidaan tehokkaasti sisällyttää yhteisön ohjelmiin.

4.4 Neuvosto odottaa voivansa tutustua syvälliseen ympäristöarviointiin, jonka komissio aikoo toteuttaa kaikista EY:n tuista vuosina 1996–2000 saatavilla olevia indikaattoreita täysimääräisesti käyttäen."

2. Neuvosto panee merkille kestävän kehityksen huippukokouksen valmistelemiseksi tähän mennessä toteutetut toimet sekä puheenjohtajavaltion toimittamat tiedot jatkotoimista ympäristöneuvostossa ja Göteborgin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2001 käytäviä keskusteluja silmällä pitäen. Neuvosto merkitsee tiedoksi myös komission tiedonannon "Kestävän kehityksen Eurooppa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia (komission ehdotus Göteborgin Eurooppa-neuvostolle)".

3. Neuvosto palauttaa mieliin kestävän kehityksen toimikunnan yhdeksännessä kokouksessa huhtikuussa 2001 huippukokouksesta korkealla tasolla käydyn näkemystenvaihdon, jossa korostettiin köyhyyden vähentämisen ja luonnonvarojen kestävän hallinnan välisiä merkittäviä yhteyksiä. Tämän lisäksi neuvosto panee tyytyväisenä merkille kestävän kehityksen huippukokouksen valmistelukomitean ensimmäisessä tapaamisessa saavutetun edistymisen.

4. Neuvosto painottaa, että on tärkeää saada aikaan maailmanlaajuisen kumppanuuden henki kestävän kehityksen edistämiseksi muun muassa tärkeimpien ryhmien aktiivisen osallistumisen avulla.

5. Neuvosto toteaa, että muiden keskeisten kansainvälisten kokokusten olisi annettava omat tärkeät panoksensa kestävän kehityksen huippukokoukseen. Tällaisia kokouksia ovat muun muassa Meksikossa 2002 pidettävä kehitysrahoitusta käsittelevä konferenssi, Maailmanlaajuisen ympäristörahaston täydentämisestä vuoden 2002 alkupuolella käytävät neuvottelut sekä uusi WTO-kierros.

6. Marraskuussa 2001 pidettävässä istunnossaan neuvosto tarkastelee saavutettua edistymistä ja harkitsee EU:n lisätoimia kestävän kehityksen huippukokouksen valmistelemiseksi, täytäntöönpanokeinot mukaan luettuna."

4.1. Neuvosto katsoo, että on tärkeää, että YK:n elimille sekä kehitysyhteistyön alalla että humanitaarisella alalla annettava rahoitus on entistä ennakoitavampaa ja kestävämpää, esimerkiksi siten, että rahoitetaan mieluummin ohjelmia kuin hankkeita. Tässä yhteydessä neuvosto myöntää, että humanitaarista tehtävää suorittavat järjestöt ovat työnsä luonteen vuoksi erityisen riippuvaisia joustavista rahoitusjärjestelyistä. Neuvosto kannattaa näin ollen niiden pyrkimysten jatkamista, joilla pyritään löytämään tehokkaat järjestelyt kyseisen rahoituksen järjestämiselle.

4.2. Neuvosto tukee komission ehdotuksia sellaisten ohjelmien rahoittamiseksi, jotka on valikoitu yhdessä YK:n järjestöjen kanssa, ja jotka kattavat laajan maantieteellisen alueen tai kokonaisen alan, ja ehdotuksia YK:n järjestöjen hallinnoimien ohjelmien yhteisrahoituksesta muiden tahojen kanssa, yleensä osoittamatta varoja etukäteen johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Tällaista tukea myönnettäessä olisi noudatettava asianmukaisia komiteamenettelyjä.

4.3. Neuvosto on komission kanssa samaa mieltä siitä, että nykyinen varainhoitoasetus estää joiltakin osin EY:n ja YK:n välistä tehokasta yhteistyötä. Neuvosto huomauttaa, että varainhoitoasetuksen tarkistaminen tarjoaa hyvän tilaisuuden parantaa järjestelmällistä lähestymistapaa Euroopan yhteisön YK:n toiminnalle antamaan rahoitukseen ja toivoo, että asiasta tehdään päätös nopeasti. Odotettaessa uutta varainhoitoasetusta neuvosto kehottaa noudattamaan nykyisen asetuksen soveltamisessa joustavaa lähestymistapaa.

4.4. Neuvosto tukee komission käynnissä olevia ponnisteluja sellaisen EY:n ja YK:n välisen tarkistetun puitesopimuksen aikaansaamiseksi, joka sisältää tilintarkastusta ja tarkastusta koskevia määräyksiä, joilla voidaan paremmin toteuttaa näissä päätelmissä asetetut tavoitteet.

5.1. Neuvosto myöntää, että yhteistyön YK:n kanssa olisi oltava harkinnanvaraista ottaen huomioon kunkin YK:n elimen, rahaston ja ohjelman erityistehtävät. Yhteistyön olisi oltava kehittyvä prosessi, jossa strategisten YK-kumppanien suoritusta ja tuloksia ajan myötä arvioitaisiin.

5.2. EY:n kehitysyhteistyöpolitiikassa keskitetään yhteistyötoimet kuudelle ydinalueelle, jotka on määritelty yhteisön toiminnan synnyttämän lisäarvon perusteella samalla kun valtavirtaistetaan monialaisia kysymyksiä kuten ihmisoikeudet, sukupuolten välinen tasa-arvo ja ympäristöasiat. Täydentävyyden periaatteen mukaisesti tämän tulisi näkyä YK-järjestelmän kanssa tehtävää yhteistyötä koskevien alojen valinnassa sekä strategisten kumppaneiden valinnassa.

5.3. Neuvosto tukee komission ehdottamia järjestelyjä EY:n ja YK:n välisen strategisen kumppanuuden luomiseksi. Neuvosto myöntää, että ensiksi on analysoitava perusteellisesti mahdolliset YK-järjestelmän kumppanit arvioimalla niiden vahvuudet ja heikkoudet ja vaihtamalla asiaan liittyviä kokemuksia jäsenvaltioiden kesken. Avoimet valintaperusteet, kuten operatiiviset valmiudet, kyky keskittyä tiettyihin suhteellisiin etuihin ja tehokkuuteen sekä tiedot kumppanin vastuuvelvollisuudesta ovat kyseisen analyysin kannalta olennaisia, kuten myös sitoumus osallistua tehokkaasti pyrkimykseen saavuttaa kansainväliset kehitystavoitteet. Kyseisten perusteiden arvioinnissa olisi käytettävä varmistettavissa olevia indikaattoreita.

5.4. Humanitaarisella alalla YK-kumppaneiden valinta ja niiden kanssa tehtävän yhteistyön laajuus tulisi olla suhteessa kumppaneiden yleisesti tunnustetuista toimeksiannoista johtuviin suhteellisiin etuihin, niiden operatiivisiin valmiuksiin ja lopulta myös niiden yleiseen kykyyn käsitellä pätevästi ja tehokkaasti avun kohteena olevan väestön tarpeita kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti.

5.5. EY:n ja YK:n välisen yhteistyön painopisteiden määrittely sekä sopivien kumppaneiden löytäminen edellyttää moitteettomasti toimivien suunnitteluvälineiden käyttöä. Tämän osalta neuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio käyttää äskettäin käyttöön otettuja maakohtaisia toimintasuunnitelmia pääsiallisina välineinä EY:n ohjelmien ohjeistuksessa, hallinnoinnissa ja tarkistamisessa. Neuvosto on komission kanssa samaa mieltä siitä, että maakohtaisia toimintasuunnitelmia olisi kehitettävä nykyisten puitteiden ja prosessien pohjalta ja hyödyntämällä niitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Niitä ovat yhteinen maakohtainen arviointi (CCA) ja YK:n kehityskehys (UNDAF), kattava kehitysmalli (CDF) ja köyhyyden vähentämistä koskevat strategia-asiakirjat (PRSP) ja vetoomusmenettely (CAP).

6.2. Neuvosto, joka myöntää, että komissio on jo EU:n troikan pysyvä jäsen, katsoo, että EY:n aktiivisempaan osallistumiseen YK:n toimintaan tulisi liittyä myös sen tarkastelu mitä eri keinoja on lisätä EY:n osallistumista YK:n asiaankuuluviin rakenteisiin. YK:n toimintalinjauksia käsittelevillä foorumeilla on myös tärkeää, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat lausunnoissaan johdonmukaisia ja yksimielisiä aina, kun se on mahdollista.

6.3. Neuvosto suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen vahvistaa kykyään osallistua YK:n rahastojen, ohjelmien ja humanitaarisen toiminnan elinten hallinnollisissa elimissä käytäviin keskusteluihin, jos joistakin näistä järjestöistä tulee lisääntyneen EY:n ja YK:n välisen yhteistyön ansiosta EY:n strategisia kumppaneita. Tämän tarkoituksena on lisätä sekä EY:n että YK:n politiikkojen vaikutusta ja tehokkuutta kehitysyhteistyön ja humanitaaristen asioiden aloilla.

6.4. Neuvosto palauttaa mieliin hyväksymänsä suuntaviivat komission edustaman yhteisön ja jäsenvaltioiden välisen operatiivisen koordinoinnin tehostamiseksi ulkoisen avustustoiminnan alalla. Neuvosto uskoo, että YK:n, EY:n ja jäsenvaltioiden edustajien ja muiden täytäntöönpanokumppaneiden välinen tehostettu täydentävyys ja yhteistyö kentällä, erityisesti asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen ottaminen mukaan, edistäisi tehokkaamman kumppanuuden luomista.

7.1. Neuvosto tunnustaa, että EY:n ja YK:n on tarpeellista jatkaa työskentelyään tarvittavan muutoksen aikaansaamiseksi, jotta luotaisiin EY:n ja YK:n välisen yhteistyön paranemiselle suotuisa ympäristö.

7.2. Neuvosto kehottaa komissiota jatkamaan YK:n suhteiden parantamista ja edelleen kehittämistä koskevaa työskentelyään kehitysyhteistyön ja humanitaaristen asioiden aloilla. Lisäksi neuvosto kehottaa komissiota panemaan täytäntöön näissä päätelmissä esitetyt suositukset ja tiedottamaan siitä säännöllisesti neuvostolle sekä sisällyttämään yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevaan vuosikertomukseensa tätä asiaa koskevat toimet ja saavutukset."

2. Neuvosto palauttaa näin ollen mieleen, että Euroopan unionin tavoitteena on tukea kansanvallan ja oikeusvaltion kehittämistä ja lujittamista sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 artiklan 2 kohdassa todetaan. Neuvosto korostaa sitoutumistaan rauhan ja turvallisuuden sekä vakaan ja demokraattisen poliittisen toimintaympäristön edistämiseen, joka on esitetty mm. AKT–EU-kumppanuussopimuksen 1 artiklassa.

3. EU:n vaalitarkkailupolitiikkaa koskevat vuoden 1998 suuntaviivat, vaalitarkkailijoiden yhteisistä valintaperusteista vuonna 1999 annetut ohjeet, EY:n asetukset N:o 975/1999 ja 976/1999 sekä neuvoston ja komission 10. marraskuuta 2000 Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta antama yhteinen julkilausuma huomioon ottaen neuvosto suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta (KOM(2000) 191 lopull.). Tiedonannon tavoitteena on edistää EU:n politiikan yhtenäistä linjaa tällä alalla.

4. Yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla on kolmansien maiden kanssa yhteinen tavoite, kestävä demokratia. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kaikkien osapuolten poliittista sitoutumista. Sen vuoksi neuvosto pitää tärkeänä vuoropuhelun aloittamista varhaisessa vaiheessa kansallisten viranomaisten kanssa sekä vaalien tukemisen, kunkin kumppanimaan maakohtaisen toimintasuunnitelman ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden välisen johdonmukaisuuden takaamista.

5. EU itse on demokratian, kehityksen ja rauhan hanke. Neuvosto korostaa, että EU:n läsnäolo kolmansien maiden vaaleissa on poliittinen kannanotto ja merkitsee sitoutumista kyseisiin arvoihin. EU:n joko vaaliapuna tai vaalitarkkailutoimintana antamalla tuella voidaan lisätä äänestäjien luottamusta vaaliprosessiin, vähentää petoksen mahdollisuutta ja mahdollistaa vaalijärjestelmien parantamista koskevien suositusten antaminen kumppanuuden hengessä. Tuella voidaan myös ehkäistä konflikteja, mikäli otetaan asianmukaisesti huomioon taustalla vallitsevat pitkän aikavälin poliittiset prosessit, jotka ilmenevät vaaleissa.

6. Tehokas Euroopan unionin tuki vaaleissa edellyttää johdonmukaista lähestymistapaa, jossa sekä EU:n että YUTP:n välineitä käytetään toisiaan vahvistavalla tavalla. Tämä on SEU:n 3 artiklan mukaista, jossa edellytetään johdonmukaisuutta EU:n koko ulkopolitiikalta. Vaalien tukeminen on tärkeä tekijä EU:n yleisessä pyrkimyksessä edistää kolmansien maiden demokratiakehitystä ja kestävää kehitystä pitkän aikavälin kehitysavun ja EU:n poliittisen vuoropuhelun avulla. Vaaliapuohjelmien ja vaalitarkkailun tehokkuutta voidaan lisätä huomattavasti, jos niiden tueksi esitetään selviä viestejä Euroopan unionin kyseisen hallituksen kanssa käymässä poliittisessa vuoropuhelussa. Tämä pätee sekä ennen vaaliprosessia että sen aikana ja sen jälkeen.

7. Ennen kuin neuvosto tekee päätöksiä EU:n vaalitarkkailijoiden ja alustavan arvion laatijoiden lähettämisestä, sen olisi arvioitava perusteellisesti kyseisen maan poliittinen tilanne, EU:n vaalitarkkailun mahdolliset vaikutukset sekä maan tulevaan demokratiatilanteeseen että EU:n suhteisiin sen kanssa, voimavarojen saatavuus ja kunkin toteutettavan toimen suhteellinen tärkeys. Neuvoston olisi seurattava tiiviisti tarkkailun etenemistä ja tehtävä EU:n vaalitarkkailuryhmän ja EU:n ulkomaanedustustojen päälliköiden raporttiin sisältyvien huomioiden perusteella päätelmät vaaliprosessista ja sen merkityksestä EU:n tuleville suhteille kyseisen maan kanssa. Neuvoston olisi varmistettava, että tarkkailuryhmän huomiot ja suositukset otetaan sopivissa yhteyksissä huomioon poliittisessa vuoropuhelussa ja tulevissa kehitysapuohjelmissa.

8. Vaalien tukeminen ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat EU:n toimista riippumatta edelleen tukea vaaleja kahdenvälisesti tai edistämällä kansainvälisten järjestöjen toimintaa. Niiden on kuitenkin varmistettava, että kyseiset kansalliset toimet ovat yhdenmukaisia neuvoston tietystä vaaliprosessista omaksumien poliittisten kantojen kanssa. Lisäksi neuvosto voi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston perusteella ryhtyä myös muihin vaaleihin liittyviin toimiin, jos ne tukevat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja ovat SEU:n 47 artiklan mukaisia.

9. Neuvosto katsoo, että vaalien tukemisen osalta on hyödyllistä tehdä ero vaaliavun ja vaalitarkkailun välillä. Nämä toimet ovat samankaltaisia mittasuhteiltaan, soveltamisalaltaan ja rahoituslähteiden osalta. Koordinaation tarve ja määräajat kuitenkin vaihtelevat huomattavasti. Sen vuoksi EU:n on kehitettävä erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä lähestymistapoja.

18. Päätökset EU:n vaalitarkkailutoimien toteuttamisesta olisi tehtävä neuvoston asianomaisessa maantieteellisessä työryhmässä käytyjen perusteellisten keskustelujen jälkeen, ja Euroopan parlamentin näkemykset olisi otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon. Päätös EU:n vaalitarkkailijaryhmän lähettämisestä olisi tehtävä EU:n keskeisten tavoitteiden ja alustavan arvioinnin tulosten pohjalta. Tähän arviointiin on liityttävä paikallisten viranomaisten kanssa hyvissä ajoin aloitettu vuoropuhelu, ja asianomaiselle maalle on esitettävä tarkkailijaryhmää varten laadittu vakiomuotoinen tehtävänkuvaus, joka sisältää keskeiset asianmukaista ja ammattimaisesti suoritettavaa vaalitarkkailua koskevat vaatimukset, jotka eivät ole neuvoteltavissa.

19. Vaaliprosessin tarkkailusta tehtävien päätösten on lisäksi oltava EU:n painopisteiden mukaisia. Niissä olisi otettava huomioon kansainväliset normit ja alustavan arvioinnin laatijoiden työn tulokset. Neuvosto korostaa, ettei ole tarpeen eikä toivottavaa, että EU tarkkailisi järjestelmällisesti kaikkia kolmansien maiden vaaleja.

20. Neuvosto kannustaa komissiota tarjoamaan tarkkailijoille asianmukaista koulutusta ja lisäksi luomaan sopivat välineet, puitesopimukset mukaan lukien, EU:n vaalitarkkailutehtävien täytäntöönpanon tueksi, jotta erityisesti kiireellisissä tapauksissa voitaisiin toimia nopeasti, sekä säätämään nopeutetuista ja yksinkertaistetuista päätöksenteko- ja palvelukseenottomenettelyistä ja takaamaan tehokkaan palautteen analyysia varten.

21. Olisi suosittava käytäntöä, jonka mukaan kokenut Euroopan parlamentin jäsen nimitetään EU:n vaalitarkkailijoiden päälliköksi.

– Köyhyys on sekä konfliktien syy että seuraus. Konfliktinesto ja köyhyyden vähentäminen ovat toisiaan tukevia toimenpiteitä. Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi konfliktin jälkeisissä tilanteissa, jolloin konfliktinestotoimenpiteet ovat erittäin tärkeitä.

– Kehitysohjelmat tuovat lisäarvoa konfliktinestoon siten, että niiden avulla voidaan analysoida konfliktin ja epävakauden rakenteellisia syitä sekä pitkän aikavälin tarpeita ja painopisteitä. Kehitysyhteistyön tehtävänä on nimenomaan konfliktinesto eikä niinkään kriisinhallinta.

– On myös muistettava, että konfliktien ratkaiseminen on kyseessä olevien osapuolten vastuulla.

– Periaatteessa konfliktinestojärjestelymme ovat riittävät – niihin kuuluvat varhaisvaroitus, analysointi ja toiminta. Tärkeintä nyt on saada nämä järjestelyt tehokkaasti käyttöön.

– Konfliktinestoanalyysi olisi otettava mukaan maakohtaisiin toimintasuunnitelmiin, ja sen olisi ohjattava sekä kehitysohjelmia että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimia.

– Alueellinen ulottuvuus on konfliktinestossa usein tärkeää. EU:n tietämyksellä ja kokemuksella voisi olla erityistä merkitystä tällä alalla.

– Meidän olisi tehtävä yhteistyötä ja koordinoitava toimintamme muiden järjestöjen kanssa, jotta pääsemme parhaisiin tuloksiin ja voimme toteuttaa toisiaan täydentäviä toimia.

– On tärkeää kehittää kansallisia valmiuksia estää ja ratkaista konflikteja. Me voisimme osallistua tukemalla demokraattisia instituutioita, oikeusjärjestelmiä ja turvallisuusalaa. Tukea on annettava myös demokratiakehitystä, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskeville ohjelmille sekä kansalaisyhteiskunnalle.

– Tämä edellyttää tiivistä ja pilarien välistä yhteistyötä eli yhteistyötä komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden välillä. Yhteistyön on perustuttava laajaan tietojenvaihtoon sekä pääkaupunkien välillä että paikallistasolla kenttätyössä.

– Cotonoun sopimuksen tyyppisiä välineitä voitaisiin kehitellä myös muita alueita varten.

– Seuraavassa neuvostossa on määrä tehdä toiminnalliset päätelmät yhteistyön tehostamisesta joidenkin konflikteista kärsineiden AKT-maiden kanssa."

"Neuvosto

1.2 Neuvosto muistuttaa toukokuussa 2000 annetusta yhteisön humanitaarisen toiminnan arviointia ja tulevaisuutta koskevasta päätöslauselmastaan, marraskuussa 2000 esitetyistä maakohtaisia toimintasuunnitelmia koskevista päätelmistään ja tammikuussa 2001 annetuista suuntaviivoista toimien koordinoimiseksi.

1.3 Humanitaarisella avulla ja kehitysyhteistyöllä on erilaiset tavoitteet ja tehtävä. Käsitys humanitaarisen avun ja pitkän aikavälin kehitysyhteistyön väliin jäävistä aukoista on johtanut keskusteluun hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen välttämättömyydestä.

1.4 Tässä yhteydessä neuvosto myöntää väkivaltaisten selkkausten olevan yksi syy siihen, miksi apua tarvitaan. Neuvosto muistuttaa parhaillaan toteutettavista EU:n konfliktinestovalmiuksien vahvistamista koskevista toimista ja panee tyytyväisenä merkille laaja-alaisen eurooppalaisen ohjelman väkivaltaisten konfliktien estämiseksi, joka on määrä vahvistaa Göteborgin Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2001.

1.5 Neuvosto muistuttaa hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen keskeisten perussyiden pätevän edelleen mutta että muuttuvat institutionaaliset puitteet ja lisääntynyt kansainvälinen yhteisymmärrys avunantovälineiden paremmasta koordinoinnista edellyttävät EU:n politiikkojen uudelleenarviointia. Tämän vuoksi neuvosto panee tyytyväisenä merkille hätäapua, kuntoutustoimia ja kehitysyhteisyön niveltämistä koskevan komission tiedonannon, jossa arvioidaan EY:n politiikkaa tämän kysymyksen osalta.

2.1 Hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisessä olisi otettava huomioon laajempi taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen yhteys. Neuvosto korostaa, että niveltämisen nykyiset heikkoudet liittyvät pääasiallisesti käsiteltävien tilanteiden monimutkaisuuteen sekä vaikeuksiin lyhyen ja pitkän aikavälin aloitteiden yhdistämisessä ja mukauttamisessa. Kyseiset heikkoudet olisi myös nähtävä seurauksena käytettävissä olevien voimavarojen ja välineiden riittämättömästä koordinoinnista. Siksi valmiuden tasoa on parannettava, jotta voidaan varmistaa paitsi asianosaisten toimijoiden oikea-aikainen osallistuminen myös määrittää asianmukainen tukitoimien yhdistelmä konflikti- ja kriisitilanteissa. Koska humanitaarinen apu olisi asteittain lopettava, soveltuvien pitkän aikavälin välineiden käyttöönotossa ei pidä viivytellä.

2.2 Neuvosto tunnustaa, että

– rajallinen kyky vastata luonnonmullistuksiin ja alttius niille ovat merkittävällä tavalla yhteydessä köyhyyteen ja alhaiseen kehitystasoon. Päähaasteena on selvittää syyt tähän alttiuteen, kartoittaa kriisivalmiutta koskevat toimenpiteet ja toteuttaa ne, lisätä kehitysmaiden institutionaalisia ja teknisiä valmiuksia sekä luoda tehokkaampia reagointijärjestelmiä, niin että tällaiset kriisit voidaan estää ja hoitaa;

– väkivaltaisten selkkausten aiheuttamissa tilanteissa pääpainon olisi oltava humanitaarisessa avussa sekä selkkausten hallinta- ja ratkaisutoimenpiteissä. Selkkausten jälkeisissä tilanteissa olisi ensisijassa tarjottava kaikilla tasoilla keinot sovintoon, jälleenrakentamiseen ja konfliktinestoon tukemalla mekanismeja, joilla voidaan estää konfliktien puhkeamista uudelleen ja keskittymällä selvittämään tekijät, jotka johtavat konflikteihin. Aina kun mahdollista, olisi laadittava pitkän aikavälin suunnitelma;

– rakenteellisissa ja muissa kriiseissä, kuten siirtymäkausina jolloin poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot ovat vakavasti heikkenemässä tai maissa, joille on tunnusomaista organisoidun hallinnon ja oikeusvaltion ominaisuuksien puuttuminen, kansainvälisen avun olisi keskityttävä instituutioiden ja valmiuksien luomiseen (mukaan lukien sosiaaliset alat) ja laajapohjaiseen kasvuun sekä demokraattisen kehityksen tukemiseen ja oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen. Kun humanitaarinen apu on asteittain lopetettu ja EY on sitoutunut jatkamaan apuaan, soveltuvien pitkän aikavälin välineiden käyttöönotossa ei pidä viivytellä.

3.1 Neuvosto tunnustaa, että tehokas väliintulo kriisitilanteissa merkitsee poliittisten riskien hyväksymistä ja korkeampaa "teknisten" riskien astetta yhteistyön täytäntöönpanossa, ja painottaa neljää hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön tehokkaamman niveltämisen kannalta merkittävää asiaa, jotka ovat:

– maakohtaiset toimintasuunnitelmat

– päätöksentekomenetelmät

– välineet ja varat

– kansainvälinen koordinointi ja täytäntöönpanokumppanit.

3.6 Neuvosto myöntää, että tehokkaita vastatoimia haittaavat komission kartoittamat esteet ja se on yhtä mieltä siitä, että suurempi joustavuus ja nopeus ovat ennakkoedellytys tehokkaammalle päätöksenteolle. Se myöntää, että nopeutetut menettelyt maakohtaisen toimintasuunnitelman lisäyksen ja siihen liittyvän työohjelman hyväksymiseksi saattavat merkitä muutoksia kuulemis- ja päätöksentekomenettelyihin.

3.7 Neuvosto panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ehdottaa, että sen jälkeen kun maakohtaisen toimintasuunnitelman liite ja siihen liittyvä työohjelma on laadittu, sovellettaisiin yksinkertaisempia ja joustavampia päätöksentekomenettelyjä. Tähän liittyen neuvosto korostaa, että tarvitaan yhteistä arviointia ja yhteistä diagnoosia ja että päätöksenteon hajauttaminen ja henkilöstön siirtäminen lähetystöihin on tärkeätä.

3.8 Neuvosto:

– kehottaa johdonmukaiseen, joustavaan päätöksentekoon ja EY:n avun nopeaan täytäntöönpanoon ja odottaa yhteisön ulkoisen avun uudistuksen edistävän näitä asioita, ja

– tukee ja kannustaa komissiota, jotta tämä alkaisi järjestää humanitaarisen avun komitean ja maantieteellisten komiteoiden sekä tarvittaessa muiden asianomaisten komiteoiden välisiä yhteisiä kokouksia.

3.10 Ulkoisen avun hallinnointiin ja varojen asianmukaiseen irrottamiseen liittyvät ongelmat johtuvat pääasiassa eri välineiden ja budjettikohtien määrästä.

3.11 Neuvosto:

– antaa tukensa komission aloitteelle suorittaa asianomaisten maantieteellisten ja aihekohtaisten asetusten tarkistaminen;

– vahvistaa olevan tärkeää tarjota puitteet, joiden avulla komissio voi toimia tehokkaammin, parantamalla eri välineiden joustavuutta ja täydentävyyttä, erityisesti järkiperäistämällä ja vähentämällä budjettikohtien ja varainhoitoasetusten määrää, ja

– pyytää komissiota korostamaan arviointia ja saatuja kokemuksia koskevassa strategiassaan erityisesti hätäavun, kuntoutustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämiseen liittyviin ongelmia. Arvioinneissa, joissa käsitellään maita, joiden osalta hätäavun, kuntoutustoimien ja kehitysyhteistyön niveltäminen on ongelma, olisi keskityttävä sekä täytäntöönpanoon että alalla saavutettuihin tuloksiin ja tutkittava sisäisiä menettelyjä ja komission ja sen kumppaneiden tehokkuutta.

3.12 Koordinointi on avain hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Neuvosto korostaa sekä komission ja jäsenvaltioiden välistä toisiaan täydentävyyttä ja koordinointia että koordinointia kansainvälisten toimijoiden – varsinkin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK), Bretton Woods -instituutioiden sekä Punaisen Ristin yhdistyksineen – kanssa.

3.13 Olisi edistettävä kansallisten toimijoiden osallistumista entistä suuremmassa määrin eri välineiden täytäntöönpanon koordinointi- ja kuulemismekanismeihin, sillä tehokas koordinointi kaikilla tasoilla on olennaisen tärkeää, jotta varmistettaisiin suurin mahdollinen vaikutus asianomaisessa maassa.

3.14 Täytäntöönpanokumppanien selvittämistä aikaisessa vaiheessa olisi rohkaistava, jotta oikea-aikainen ja toisiaan täydentävä täytäntöönpano olisi mahdollista. Neuvosto on komission kanssa samaa mieltä siitä, että aina kun se on mahdollista, etusija olisi annettava sellaisille täytäntöönpanojärjestöille, joilla on asiantuntemusta sekä humanitaarisen avun että kehitysyhteistyön alalta. Neuvosto yhtyy komission päätelmään, että saattaa olla tarpeen laajentaa yhteistyökumppanien määrää, alan YK:n järjestöt mukaan lukien.

3.15 Tehokkuuden parantamiseksi kansainvälisen koordinoinnin avulla on erityisen tärkeätä olla mukana jo olemassa olevissa mekanismeissa, kuten esimerkiksi tukiryhmissä, ja vahvistaa niitä. Kansainväliset ja paikalliset valtioista riippumattomat järjestöt olisi otettava mukaan keskusteluihin strategisista suuntaviivoista ja niiden olisi osallistuttava koordinointimekanismeihin.

3.16 Neuvosto:

– kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään osallistumistaan jo olemassa oleviin koordinointimekanismeihin, ja

– on tyytyväinen komission pyrkimyksiin ylläpitää ja parantaa edelleen ECHO:n tukitoimistojen ja komission lähetystöjen välistä vuorovaikutusta ja kehottaa komissiota tutkimaan edelleen, mitä mahdollisuuksia on liittää ECHO:n kenttäedustustot tiiviimmin yhteen komission lähetystöjen kanssa.

Neuvosto kehottaa komissiota raportoimaan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessaan näiden päätelmien jatkotoimista ja täytäntöönpanosta keskittymällä tuloksiin, vaikutuksiin ja saatuihin kokemuksiin."